Luovan työn tekijöille ja opiskelijoille on tuttua jäädä jumiin työnsä kanssa. Käsillä oleva työ ei vain etene. Jumi voi tulla missä työn vaiheessa tahansa ja syyt jumiin ovat tietysti moninaiset. Tyypillistä kuitenkin on, että dead line työn kanssa lähenee tai on jo ohitettukin, ja tekemätön työ vaivaa ajatuksissa, mutta etenemistä ei tapahdu.
Kaikenlaiseen tekemiseemme vaikuttaa motivaatio. Se on halukkuutta, tahtotilaa johonkin käyttäytymiseen tai toimintaan. Motivaatio saa meidät toimimaan. Motivaatio voi olla sisäistä tai ulkoista motivaatiota. Ulkoisena motivaationa voidaan pitää vaikka sitä dead linea, joka häämöttää ovella, sisäisenä motivaationa esimerkiksi kunnianhimoa, tekemisen iloa tms. Motivaatio koostuu paitsi halusta tehdä työ myös uskosta siihen, että se on mahdollista. Jumitilanteessa kyseessä voi olla kumman vain motivaatiotekijän aiheuttama lukko ja niitä voi tarkastella erikseen tai yhdessä, joka tapauksessa ne vaikuttavat toinen toisiinsa.
Joskus kyse voi olla siitä, että tavoite on nostettu liian korkealle. Voi olla, että tavoitetason saavuttaminen ei jostain syystä olisi mielekästä esimerkiksi siihen vaadittujen muiden elämänalueiden uhrauksien vuoksi. Toisin sanoen jokin muu tarve on suurempi kuin kyseessä oleva asia. Esimerkiksi tarve huolehtia lapsista voi olla suurempi kuin kirjoittaa tehtävää tai kirjaa tai editoida videota tavoitellun tavoitetason mukaisesti. Voi olla, että elämäntilanne on sellainen, ettei yksinkertaisesti haluttu laatutaso voi toteutua ilman, että jonkin muun elämänalueen toiminto kärsii liikaa.
Tällaisessa tilanteessa ristiriita voi olla melkoinen kahden eri tarvetilan välillä, tyytymättömyys ja ahdistus kasvaa ja henkilö on pattitilanteessa tehtäviensä kanssa. Dead line sen kuin lähenee. Onneksi ilman viimetinkaa olisi moni asia jäänyt tekemättä. Eli tässä vaiheessa usein tekemättömät työt tulevat tehtyä ja priorisointia tekemättömän työn eteen tapahtuu esimerkiksi omista yöunista tai harrastuksista tinkimällä, viemällä lapset anopille hoitoon tai muilla tavoin.
Jumin syynä voi olla myös epäilys siitä, ettei työ täytä joko omia tai jonkun muun vaatimuksia. Usein jumi vaivaa erityisesti vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Odotukset myös jumittavaa työtä kohtaan voivat olla liian korkeat. Voi olla tunne, että työ on liian vaativa, että työn määrä on liian korkea, että odotettavissa olevat uhraukset ovat liian suuret, ja että kaikista näistä korkeista uhrauksista ja töistä huolimatta tulos ei tule olemaan odotetun hyvä.
Joskus saattaa pelottaa, mitä sitten tapahtuu, kun työ tai projekti on saatu valmiiksi. Ehkä tiedostamattakin jarruttelee työn valmistumista ja mahdollisesti uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Jumitilanteissa tavoitetta kannattaa miettiä toiseenkin kertaan. Onko asetettu tavoite juuri se, jota oikeasti haluan? Onko se omani vai jonkun toisen asettama? Onko tavoite sopivan kokoinen vai vaadinko itseltäni liikaa tai liian vähän? Mitä hyötyä saavutan tai muut saavuttavat, kun tavoite on saavutettu? Tavoite kannattaa tehdä kiinnostavaksi, se kannattaa pilkkoa pienempiin ja hallittavampiin osiin. Kannattaa miettiä muita samankaltaisia tilanteita, joissa on onnistunut ja omia tai tiimin ominaisuuksia, jotka auttavat onnistumaan. Erityisen tärkeää on huomata, mitä kaikkea onkaan jo saanut aikaiseksi, huomioida kaikki pienikin edistys.
Hyvä keino saada jumi laukeamaan on vähentää kontrollia. Ei yritäkään tehdä mitään täydellistä, vaan paremminkin päinvastoin. Tarkoituksena onkin tehdä huono, virheitä sisältävä ja ala-arvoinen ensimmäinen vedos. Sittenpähän se on tehty. Mutta sitten palaakin tähän ala-arvoiseen suoritukseen ja alkaa korjailla sitä ikään kuin se olisi kaverin tai jonkun vieraan tekele. Se saattaakin olla jo paljon helpompaa. Lopulta korjailtu valmis työ voi yllättää laadukkuudellaan. Nettiterapiaa kannattaa käyttää vaikeista jumitilanteista pääsemiseen. Toisen kanssa pohtiminen saa asiat vuorten sijasta näyttämään ylityskelpoisilta pikku mäiltä, ja energiaa säästyy itse työn tekemiseen. Jokainen jumitilanne kannattaa kohdata kiitollisuudella. Jumit ovat mahdollisuuksia, joissa joudumme pohtimaan tavoitteitamme ja elämämme suuntaa ja jokaisen selvitetyn jumin jälkeen on hitusen vahvempi ja hitusen varmempi siitä, että suunta on oikea.
Tämän artikkelin kirjoitti vaativan erityistason psykoterapeutti Helena Vuoriheimo.
Therapion.com FI - www.therapion.com/fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti