Nykypäivänä parisuhde pohjautuu pitkälti haluun olla parisuhteessa. Yleisesti myös kuullaan, että parisuhteista erotaan liian helposti. Miten arvioida, onko vaikeuksissa olevalla parisuhteella mahdollisuuksia muuttua toiveiden täyttymykseksi?
Oletko alkanut miettiä parisuhteesi tulevaisuutta? Onko jo mahdollisesti pidemmän aikaa ollut vaikeaa syystä tai toisesta, tai onko jotain täysin yllättävää sattunut, joka on laittanut parisuhteesi tulevaisuuden vakavan harkinnan eteen? Et ole yksin. Samassa tilassa on lukuisia pareja. Ja todennäköisesti lähes jokainen parisuhde joutuu tähän puntariin jossain vaiheessa parisuhdetta, ennemmin tai myöhemmin. Se on siis normaalia. Mutta se tieto ei ehkä helpota siinä vaiheessa, kun pitäisi osata tehdä päätöksiä.
Miten tästä sitten pääsee eteenpäin? Ensinnäkin kannattaa arvioida parisuhteen tilaa. Mitä hyviä asioita parisuhteessa on, entä mitkä ovat tämänhetkiset huolet? Entä toiveet, mitä toiveita sinulla on parisuhteessasi? Ja vielä neljäntenä kysymyksenä, minkälainen olisi parisuhde, joka olisi kaikin puolin hyvä? Mitä näistä asioista jo on, ja kuinka paljon uskot, että ne loputkin saavutetaan? Näihin kysymyksiin vastaaminen mahdollisimman konkreettisesti jo selventää parisuhteesi tilaa.
Kannattaa myös miettiä parisuhteen tulevaisuutta teidän kummankin tavoitteiden kannalta. Ovatko tavoitteenne samansuuntaisia? Haaveiletteko samanlaisista asioista? Onko teillä samankaltaisia ajatuksia tulevaisuudesta ja yhdistääkö teitä yhteinen käsitys oikeaksi koetusta tavasta elää? Nämä saattavat olla jo merkittäviä kysymyksiä yhteisessä tai erillisessä tulevaisuudenkuvassa. Jos tulevaisuudenkuvat ovat kovin erilaisia, tarvitaanko kompromisseja ja minkälaisia? Tässä tulee kuvaan myös parisuhteen tasa-arvo. Saanko ilmaista itseäni, saanko toteuttaa itseäni, saanko kumppaniltani tarvitsemaani tukea ja arvostusta, vai tuleeko minun yleisen sopusoinnun nimissä kieltää itseni, olla hiljaa, myötäillä?
Miettimisen arvoista on myös toisen ja omaan persoonaan liittyvät kysymykset. Miten eroamme toisistamme, mitkä ovat toisen parhaat puolet, miten täydennämme toisiamme, miten olemme samanlaisia? Onko joitain kynnyskysymyksiä, joiden yli ei vain pääse, vai ovatko asiat soviteltavissa? Olemmeko me muuttuneet, ja miten? Entä läheisyys, huumori, seksiin liittyvät kysymykset, miten kritiikki ja välien selvittelyt, miten ne tapahtuvat, ja onko siellä korjattavaa? Koska meillä on hauskaa yhdessä, ja onko niitä tilanteita tarpeeksi? Mitä juuri minä olisin valmis tekemään lisää, jos päätämme jatkaa? Entä haluanko, ja haluaako kumppanini työskennellä parisuhteen säilymisen puolesta? Kuinka kauan vielä haluan kokeilla, ja mitkä asiat tulee muuttua, että vielä senkin jälkeen haluan jäädä suhteeseen? Joskus ihan sovittu päivämäärä, jolloin suhdetta ja sen tilaa arvioidaan, voi olla toimiva osaratkaisu.
Kuitenkaan me emme aina ole niin rationaalisia. Kaiken lisäksi parisuhde on tunnesuhde, jonka tilan vain siinä olevat henkilöt voivat aistia välillään ja loppupeleissä sanoa, mikä sen todellinen tilanne on. Siksi, kaiken parisuhteen tilan arvioinnin jälkeen, kannattaa jossain vaiheessa tehdä päätös, joko jatkaa tosissaan tai sitten lähteä. Päättämättömyys ja jahkailu ei tee hyvää, ja etäännyttää teitä toisistanne. Mutta päätös on päätös, ja järkevä ajattelu on järkevää ajattelua, niillä ei välttämättä ole tekemistä keskenään. Joskus me päätämme erota, vaikka kaikki järkisyyt sanoisivat, että parisuhdetta kannattaisi jatkaa. Joskus päätämme pysyä, vaikka järkisyyt kehottaisivat eroamaan. Päätökset me usein kuitenkin loppupeleissä teemme tunnepohjalta. Ja sen hetkisen tilanteen mukaan. Eikä muunlainen jälkiviisaus sitten enää oloamme auta. Pääasia on, että itse pyrimme olemaan sinut päätöksemme kanssa ja muokkaamaan elämämme sen mukaisesti. Jos päätös on ollut ero, jatkaa elämää ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Jos päätös on ollut pysyä parisuhteessa, alkaa työskennellä sen eteen, että se riittävästi täyttää toiveemme hyvästä parisuhteesta ja hyvästä elämästä. Lohdullista on, että yleensä myöhemmin tehty päätös, kumpi se sitten onkin, osoittautuu kuitenkin juuri oikeanlaiseksi.
Joskus myös ulkopuolinen apu saattaa saada päätöksen syntymään. Parisuhteen vaikeuksiin kannattaa hakea apua. Tai sitten itselle siihen päätökseen, mitä haluaa tehdä. Esimerkiksi nettiterapia toimii tällaisessa yllättävän hyvin. Ulkopuolinen ammattilainen osaa asettaa sopivia kysymyksiä päätöksen tueksi ilman omaa tavoitetta parisuhteen säilymisestä tai purkaantumisesta, tavoitteena vain selkeyttää omaa ajatteluasi, että juuri sinä voit tehdä itsenäisiä päätöksiä oman elämäsi hyväksi.
Tämän artikkelin kirjoitti Helena Vuoriheimo. Hän on koulutukseltaan laillistettu psykoterapeutti ja sairaanhoitaja (ylempi AMK). Työssään Helena käyttää voimavara- ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä.
Therapion.com FI - www.therapion.com/fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti